Timantit kiteytyivät orgaanisista hiiliyhdisteistä syvällä maapallon sisällä satoja miljoonia vuosia sitten. Tulivuoritoiminnan yhteydessä timanttipitoinen maa-aines työntyi maan pinnalle ja samalla monet mineraalit muotoutuivat uudelleen metamorfoituen. Vuosimiljoonien kuluessa vuorijonot ovat kuluneet ja maailman vanhimmat alueet ovat paljastuneet juuriaan myöten, jolloin myös timantit ja niitä lähellä olevan kiviainekset ovat pintakivinä.

Esiintymiä on kahdenlaisia: alluviaalisia pintaesiintymiä ja syvälle maan sisälle ulottuvia ns. piippuesiintymiä, jossa timantit ovat vielä emäkalliossa kiinni ns. kimberliitissä. Näitä esiintymiä on hyvin harvassa ja pienialaisina Afrikassa, Intiassa, Kiinassa mutta myös Suomessa. Vanhimmat ja arvokkaimmat esiintymät ovat Intiasta, josta niitä siirtomaavallan aikana tuotiin mm. taiteilijoiden ja käsityöläisten käyttöön. Kaikkien aikojen suurin raakatimantti on 3106 karaatin painoinen Cullican, jonka kaivostarkastaja Fredrik Wells löysi 1903 Transvaalista Etelä-Afrikasta Premier –kaivoksesta.Tästä korkealaatuisesta raakakiteestä on hiottu englannin kuningattaren valtikassa oleva 530,20 karaatin painoinen Afrikan tähti; maailman suurin hiottu timantti. Suomesta löydetyt kimberliittipiiput  sisältävät mikroskooppisia timanttikiteitä. Paikoin löydökset ovat erittäin rikkaita ja myös kaivostoimintaa käynnistellään.

Taide ja tiede voivat yhdistää voimansa jaettaessa alun perin hiilestä ja grafiitista syntyneitä ja kallioperästämme löytyviä kimberliitin kaltaisia kohteita. Nykytekniikalla näitä syväkiviä ja niiden lukuisia metamorfoituneita muotoja voidaan muuttaa ja muokata.  Näitä löydöksiä ei ole maassamme juurikaan aiemmin hyödynnetty. Niiden merkitys uusina pinnoitteina tai kokonaan uutena innovatiivisena materiaalina voi olla yhtä merkittävä kuin esim. hyvin tuntemamme italialainen murano lasi. Pellava komposiittina on muovin kaltainen mutta helposti hajoava yhdiste ja osa tätä samaa uusmateriaalien kirjoa. Niiden vahvuus on monialaisuudessa, yhdistettävyydessä ja ennen kaikkea  hajoavassa orgaanisessa  aineksessa. Sama koskee timanttia, joka muuttuu tulivuoritoiminnassa pääsääntöisesti orgaanisena aineena kaasuksi ja voi rikkoutua lasin tavoin.

Metamorfoosinen naisen rintakuva on rakennettu ja pinnoitettu kimberliitin kaltaisella suomalaisella löydöksellä ja omistettu sille tieteelle, joka tutkii tieteellisten ongelmien sitä logiikkaa, tietojärjestelmiä ja tieteen sisäisen logiikan kehitystä (=internalismi) sekä samaan aikaan tiedeinstituution yhteiskunnallista asemaa ja siihen vaikuttavia yhteiskunnallisia tekijöitä (=eksternalismi). Klusteritaide lukeutuu edelliseen ja taiteen klusteri – kulttuurin klusteri – jälkimmäiseen.

Aristotelees jakoi aikanaan tieteet päämäärän perusteella teoreettisiin, jotka pyrkivät totuuteen, ja käytännöllisiin, jotka tähtäävät toimintaan.  Menetelmien perusteella ne jaetaan formaalisiin tieteisiin (matematiikka logiikka) sekä havaintoihin ja kokeisiin perustuviin empiirisiin tieteisiin. Empiirisiä tieteitä kutsutaan myös reaalitieteiksi (=tieto ei ole käsitteellistä vaan perustuu todellisuuteen). Reaalitieteet jaetaan puolestaan luonnontieteisiin, yhteiskuntatieteisiin ja humanistisiin tieteisiin. Kaksi viimeksi mainittua myös ihmistieteiksi (saks. Geistenwissenschaften). Luonnontieteet taas jaetaan perinteisesti eksakteihin (Fysiikka, kemia, tähtitiede) ja ei-eksakteihin (biologia, lääketiede, maantiede, geologia jne.). Yhteiskuntatieteisiin kuuluvat mm. sosiologia, oikeustiede, taloustieteet ja humanistisiin historia, perinnetieteet, kielitieteet ja teologia (edellisten rapapinnalla psykologia ja kasvatustiede).

Kaikkien näiden yhteistyöllä päädymme monitieteiseen yhteistyöhön ja poikkitieteelliseen teoriaan; taiteet yhdistävään poikkitaiteiseen klusterirakenteeseen ja uutta luovaan innovaatioprosessiin.